"Se on sitten sillä tavalla, että jos joku seurustelee blondin kanssa, niin siitä maksettakoon kahdelle muulle veljelle kummallekin blondivero, jonka suuruus on 200 mk/seurustelusuhde."
Näin me sovimme syksyn 2001 alussa. Olimme kohtalaisen varmoja, ettemme joudu koskaan kyseistä veroa maksamaan. Joitakin päiviä sopimuksenteon jälkeen menin teatteriryhmän harjoituksiin. Piti treenata El Dorado-musikaalia varten. Näin pianon takana ryhmämme uuden pianistin, joka kävi heti hermoilleni (hyvällä tavalla). Pitkät vaaleat hiukset oli pianistilla. Olin pian velkaa molemmille veljille blondiveron. Toinen vaati kaksinkertaista veroa, koska seurustelusuhde ehti olla kesken syksyn telakallakin ja hän tulkitsi sopimusta siten, että seurustelusuhteita oli ollut kaksi.
Olen yliopiston kirjaston kalseassa lukusalissa jumittamassa virkamiesruotsinpenteleen kanssa. Saan tekstarin blondilta: "Lähetkö kaakaolle?" Mentiin Mäkkiin kaakaolle. Uuvutin blondin inttijutuilla (kaikkea se blondi kestikin ja kylläpä osasin olla tyhmä alusta pitäen). Kysyin, lähdetäänkö seuraavana aamuna lenkille kasilta vai ysiltä. Kaksi ja puoli tuntia käveltiin räntäsateessa ja sitten mentiin teelle.
ei epäilystäkään, vietiin kahta elämää
vietiin niin kuin elokuvissa
(Mikko Kuustonen)
Kuukaudet kuluivat. Osa vaatteistani meni roskiin, koska ne "olivat niin hirveitä". Minulle alkoi vähitellen selvitä, että en halua elää ilman tuota blondia. Kysyin blondin isältä, onko hänellä mitään sitä vastaan, jos kosin hänen tytärtään (soitin ensin vahingossa jännityspäissäni blondin veljelle). Pyöräilin sormuksenostoon lauleskellen:
at the end of my days
I know I'm gonna say
I wouldn't live my life
any other way
(Petra)
ei kauniimmin tää satu pieni päättyä nyt voi
kun kera syksyn lehtien hääkellot heille soi
(Tapio Rautavaara)
Nyt olen ollut kolmasosan elämästäni naimisissa tuon blondin kanssa. Huolet ovat puolittuneet, samoin yöunet. Onnellisuus on tuplaantunut ja menot nelinkertaistuneet. Elopainoa on tullut lisää neljännes ja risat (77 kg x 1,25 = 96,25 kg).
Olen yliopiston kirjaston kalseassa lukusalissa jumittamassa virkamiesruotsinpenteleen kanssa. Saan tekstarin blondilta: "Lähetkö kaakaolle?" Mentiin Mäkkiin kaakaolle. Uuvutin blondin inttijutuilla (kaikkea se blondi kestikin ja kylläpä osasin olla tyhmä alusta pitäen). Kysyin, lähdetäänkö seuraavana aamuna lenkille kasilta vai ysiltä. Kaksi ja puoli tuntia käveltiin räntäsateessa ja sitten mentiin teelle.
ei epäilystäkään, vietiin kahta elämää
vietiin niin kuin elokuvissa
(Mikko Kuustonen)
Kuukaudet kuluivat. Osa vaatteistani meni roskiin, koska ne "olivat niin hirveitä". Minulle alkoi vähitellen selvitä, että en halua elää ilman tuota blondia. Kysyin blondin isältä, onko hänellä mitään sitä vastaan, jos kosin hänen tytärtään (soitin ensin vahingossa jännityspäissäni blondin veljelle). Pyöräilin sormuksenostoon lauleskellen:
at the end of my days
I know I'm gonna say
I wouldn't live my life
any other way
(Petra)
ei kauniimmin tää satu pieni päättyä nyt voi
kun kera syksyn lehtien hääkellot heille soi
(Tapio Rautavaara)
Nyt olen ollut kolmasosan elämästäni naimisissa tuon blondin kanssa. Huolet ovat puolittuneet, samoin yöunet. Onnellisuus on tuplaantunut ja menot nelinkertaistuneet. Elopainoa on tullut lisää neljännes ja risat (77 kg x 1,25 = 96,25 kg).
2 kommenttia:
Tarinasi sai hymyn huulille ja paljon ihania muistoja välähdyksinä mieleen. Terveisiä blondille! :)
Ihanaa!
Lähetä kommentti